Mestari Eckhart Raamatun selittäjänä



Ensimmäisen pariisilaiskvestionsa väitettä ”Jumala ei ajattele sen takia, että hän on, vaan hän on sen takia, että hän ajattelee” Eckhart perustelee Johanneksen prologin avausjakeella, ”Alussa oli Sana”. Mikäli asia olisi päinvastoin, Johanneksen olisi pitänyt aloittaa evankeliuminsa sanomalla, ”Alussa oli oleminen” [non ita mihi videtur modo, ut quia sit, ideo intelligat, sed quia intelligit, ideo est]. Tobinin mukaan Eckhartilla ei ollut mitään loppuun asti kehiteltyä raamatuntulkinnan teoriaa, vaan meidän tulee pikemminkin tyytyä puhumaan vain Eckhartin suhtautumistavasta erilaisiin keskiaikaisiin raamatun tulkinnan tapoihin. Vaikka Eckhart tunsikin keskiaikaisen raamatun-selityksen neljä merkitystä, hänelle on tyypillistä sivuuttaa kirjaimellinen merkitys (sensus litteralis) miltei kokonaan. Porautuessaan johonkin Raamatun tekstiin Eckhart pyrkii jatkuvasti löytämään siitä syvempiä merkityksiä. Marian päivän saarnassaan (Pr. 22: Ave, gratia plena) hän sanoo ihmettelevänsä sitä, miten paljon merkityksiä Pyhiin kirjoituksiin sisältyy: ”Raamattu on niin täynnä merkityksiä, ettei kukaan pysty tunkeutumaan sen pienimmänkään sanan pohjalle ja antamaan sille tyhjentävää merkitystä.” Kolmiosaisen teoksen yleisessä johdannossa hän muistuttaa lukijaansa siitä, että vaikka hänen raamatun selityksensä vaikuttavat ”ensi silmäykseltä hirviömäisiltä, epäilyttäviltä ja virheellisiltä” (primo aspectu monstruosa, dubia aut falsa), kuitenkin kun niitä tutkii oppineemmalla ja intelligentimmällä silmällä, sanan kuoren alta paljastuu syvempiä merkityksiä (Prologus generalis in Opus tripartitum, n. 7; Studienausgabe, Band I, S. 4). Raamatun sanan tai tekstin hengellinen merkitys (sensus spiritualis) on Eckhartin mielestä paljon hätkähdyttävämpi kuin mihin kuulijat ovat yleensä tottuneet. Niinpä paljastamalla tekstin syvemmän merkityksen Eckhartin tavoitteena on säikähdyttää kuulijansa, jotta nämä voisivat asettua sanan puhutteluun. McGinn luonnehtikin Eckhartin tapaa käyttää kieltä osuvalla ilmaisulla nimittämällä sitä ”shokkiterapiaksi” (McGinn 2001, 100).



Inkvisiittorin hereettiseksi julistamaa väitettä ”Kaikki luotu on pelkkää ei-mitään” [”Omnes creaturae sunt unum purum nihil”] (prop. 26) Eckhart perustelee Johanneksen prologin jakeella 3, ”Ilman häntä ei ole syntynyt mitään” [”sine ipso factum est nihil”] antamalla sille tulkinnan, ”jota ilman luotu on ei-mitään”. Edelleen, osoittaakseen sen, miten koko luotu todellisuus on Jumalasta riippuvainen, Eckhart lukee prologin virkkeen ”kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään” [Omnia per ipsum facta sunt: et sine ipso factum est nihil, quod factum est] ensimmäisen puoliskon niin, että hän lukee lauseen muodossa ”kaikki mikä on syntynyt on hänen kauttaan” [”omnia facta per ipsum sunt”] ja toteaa tämän perusteella, että jokainen luoto on saanut olemisensa sen Sanan kautta, joka on aina ollut Jumalassa.



Seuraavat Siirakin kirjan 24. luvun jakeet tarjoavat Eckhartin Sanan teologiasta edustavan näytteen: ”3. Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta, usvan lailla minä verhosin maan. 4. Korkeuksiin minä pystytin asuntoni, valtaistuimeni oli pilvipatsaassa. 5. Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla. . . .20. Jo ajatuskin minusta on hunajaa makeampi, ja omilleni maistun makeammalta kuin mesikakku. 21. Jotka minua syövät, lisäävät nälkäänsä, jotka minua juovat, janoavat yhä lisää.” Tällainen Isän ikuisen Viisauden eli Kristus-Logoksen tulkinta esiintyy esim. tunnetussa joulun ajan saarnassa ”Dum medium silentium tenerent omnia” (Pr. 101) ja monissa muissa niin saksalaisissa kuin latinalaisissakin saarnoissa. Myös saarnat Pr. 9, ”Quasi stella matutina” ja jo mainittu Pr. 22, ”Ave, gratia plena”, tarjoavat Eckhartin Sanan teologista valaisevia näytteitä.



Seuraava esimerkki on saksalaisesta saarnasta Pr. 71, ”Surrexit autem Saulus de terra apertisque oculis nihil videbat”. Eckhart erottaa virkkeestä, ”Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään” (Apt. 9:8) neljä merkitystä: Ensinnäkin lause ”hän ei nähnyt mitään” tarkoittaa, että hän näki Jumalan, joka on olemisen tuolla puolen lepäävä (epekeina tês ousias) ei-mikään. Toiseksi lause tarkoittaa, ettei Saul nähnyt mitään muuta kuin Jumalan; kolmanneksi kaikessa, mitä hän ympärillään näki, hän ei nähnyt muuta kuin Jumalaa, ja neljänneksi nähdessään Jumalan, Saul näki, että Jumalaan verrattuna kaikki hänen näkemänsä oli pelkkää ei-mitään.



Kolmiosaisen teoksen viimeiseen osaan (Opus Expositionum) laatima esipuhe auttaa meitä yhä paremmin ymmärtämään, miten Eckhart selittää Raamattua. Siinä hän myöntää tulkitsevansa usein Raamatun kirjojen jakeita sivuuttamalla kirjaimellisen merkityksen kokonaan. Tulkintansa tueksi hän vetoaa Augustinukseen, joka Tunnustusten 12. kirjan luvussa 31 huomauttaa, että tällaiset yksittäisen raamatullisen sanan tai jakeen pohjalta kehitellyt tulkinnat osoittautuvat usein hyödyllisiksi ja hedelmällisiksi (suom. s. 490-91). Monitulkintaisen raamatuntulkinnan taustalla vaikuttaa toinenkin keskiaikaisen eksegeesin auktoriteetti, nimittäin Maimonides (1138-1204). Hämmentyneiden opas -teoksensa johdannossa tämä Eckhartin rabbi Mooseksen nimellä kutsuma juutalainen filosofi ja lainopettaja selittää Sananlaskujen kirjan 25. luvun jaetta 11 ”kultaomenioita hopeamaljakossa” seuraavasti: ”Myönnä pois, miten helppoa tähän vertaukseen on yhtyä: jokaisella vertauksella on nimittäin kaksi puolta. . . . Vetääkseen katsojan huomion puoleensa kohteen täytyy olla ulkonaisesti kaunis; sisäpuolelta sen tulee olla kuitenkin vielä kauniimpi. Tässä mielessä ulkonaisen ja sisäisen välinen suhde on vastaavanlainen kuin Sananlaskujen kirjan kyseisen jakeen esittämä vertaus kultaomenia sisältävästä hopeamaljasta. Pyhien kirjoitusten totuus on kuin kultainen omena, joka on erilaisilla kuvioilla koristellun hopeamaljan sisällä. . . . Kun joku katselee sitä etäältä ilman ymmärrystä, hänestä näyttää siltä, että se on vain hopeaa; mutta kun tarkkasilmäinen katsoo sitä lähempää, hän huomaa, mitä sen sisälle kätkeytyy ja hän ymmärtää, että se on kultaa” (Dux netrorum, Prooemium).



Malliesimerkin Eckhartin omaperäisestä raamatunselityksestä tarjoaa saksalainen saarna Pr. 2, ”Intravit Jesus in quoddam castellum”. Siinä missä tämän Luukkaan evankeliumin 10. luvun jakeen 38 uusi suomennos kuuluu, ”Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen”, siinä Eckhart transponoi jakeen muotoon, ”meidän Herramme Jeesus Kristus meni ylös vartioituun kylään ja siellä hänet otti vastaan neitsyt joka oli vaimo”. Hän siis sovittaa Luukkaan evankeliumin kyseisen jakeen vastaamaan omaa Pojan eli Kristus-Sanan syntymisen teologiaansa. Jotta Sana voi syntyä ihmissielussa, tämä edellyttää kahta asiaa,: ensinnäkin sielun täytyy olla neitseellisen puhdas ja vapaa kaikista luodun todellisuuden kuvista, millä perusteella Eckhart saksantaa latinan excipere-verbin verbillä emfangen, jolla normaalin vastaanottamista merkityksen ohella on merkitys ”hedelmöittyä” tai ”tulla raskaaksi”. Toiseksi Poika syntyy sielun korkeimmassa osassa eli ymmärryksessä, jonka takia Eckhart puhuu ylösmenemisestä (hinaufgehen).



Eckhartin raamatunselitystä koskevan katsauksensa päätteeksi Tobin luokittelee Eckhartin platonisen tradition edustajaksi, eklektikoksi, joka on valmis ottamaan vaikutteita eri tahoilta ja luomaan niistä kussakin konkreettisessa tilanteessa toimivan synteesin. Perehtyessään Eckhartin allegorisoivaan ja assosiatiiviseen raamatuntulkintaan nykyajan historiallis-kriittiseen menetelmään tottuneesta eksegeetistä saattaa vaikuttaa siltä, ettei sitä rajoittanut mikään muu kuin Eckhartin oma mieli. Kuitenkin luterilaisesta raamatunselityksestä tuttu Christum agere -periaate näyttää kuuluvan myös Eckhartin eksegeettiseen työkalupakkiin. Toisen Genesis-kommentaarinsa esipuheessa hän nimittäin kirjoittaa: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että jokainen joka tahtoo tutkia Pyhiä kirjoituksia edellä esittelemälläni tavalla (parabolice) tulee huomaamaan, että niiden sisältä löytyy Kristus. ’Te tutkitte kirjoituksia . . . ja nehän juuri todistavat minusta’, Jeesus vastaa juutalaisille Johanneksen evankeliumin 5. luvussa (Joh 5:39). Ja muutamaa jaetta myöhemmin Jeesus sanoo, ’jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua, sillä juuri minusta hän on kirjoittanut’ (Joh 5:46). Profeetta Hoosea sanoo puolestaan näin: ’Minä olen puhunut profeetoille, antanut heille näkyjä, ja he ovat puhuneet vertauskuvin ja ilmoittaneet tahtoni’ (Hoos 12:11).” Näin Mestari Eckhart Liber parabolarum Genesis -teoksensa esipuheessa (n. 3, Studienausgabe, Band I, S. 204-206).



Esitys perustuu valtaosin Frank Tobinin kirjaan Meister Eckhart: Thought and Language. Philadelphia: University of Pennsylvania Press 1986, 23-29.