Kesällä 2017

Franciscuksen kahdeksas kirje

Pyhälle Antoniukselle


Veli Antoniukselle, piispalleni,

tervehdykseksi veli Franciscukselta.

Minulle on mieleen,

että luennoit veljille pyhää teologiaa,

kunhan he vain eivät

näissä opinnoissa

sammuta pyhän rukouksen

ja antaumuksen henkeä,

kuten säännössä sanotaan.

Voi hyvin.

Franciscus Assisilainen,

Kutsu köyhyyteen.

Kootut kirjoitukset.

suo. S.a. Teinonen, 1981



Pääsiäisenä 2017


San Damianon pääsiäistervehdys kirkkoisä Athanasiuksen sanoin:


Veljeni ja sisareni, kuinka kaunista onkaan siirtyä yhdestä juhlasta toiseen, yhdestä rukouksesta toiseen ja vihdoin yhdestä suuresta pyhästä toiseen. Lähellä on näet se aika, joka tuo meille uuden alun, sanoman pyhästä pääsiäisestä, jossa meidän Herramme uhrattiin.


Kun Jumala alussa asetti meille tämän juhlan, hän antoi sen vietettäväksi vuosittain.

Hän, joka antoi Poikansa kuolemaan meidän pelastuksemme tähden, lahjoittaa meille samasta syystä tämän pyhän juhlan, joka kuuluu vuoden kiertoon.

Tämä juhla ohjaa meitä yli ahdistusten, jotka kohtaavat meitä tässä maailmassa.

Tämän juhlan kautta Jumala nyt lahjoittaa meille pelastuksen ilon, samalla kun hän johtaa meidät yksimielisyyteen, tekee meidät hengellisesti yhdeksi kautta maanpiirin, suo meidän rukoilla yhdessä ja kiittää yhdessä, kuten meidän tämän juhlan yhteydessä tulee tehdä.

Tämä on hänen hyvyytensä ihme, että hän kokoaa yhteen kaukana toisistaan asuvat tähän juhlaan. Ne, jotka ehkä ovat ruumiillisesti etäällä toisistaan, hän saattaa uskon yhteydessä lähelle toisiaan.

Pääsiäskirjeestä 5:1-2


(kuva Anu Rask)



Paaston aikana 2017

Vähäisempien veljien toinen sääntö (1223) sanoo paastosta seuraavaa:


"Ja veljien tulee paastota kaikkien pyhien juhlasta aina Herramme syntymisen juhlaan asti. Mutta ne, jotka vapaaehtoisesti paastoavat pyhän quadragesiman, joka alkaa loppiaisesta ja jatkuu neljäkymmentä päivää ja jonka Herra pyhitti omalla pyhällä paastollaan, saavat siunauksen Herralta. Niitä, jotka eivät halua tähän ryhtyä, ei saada siihen velvoittaa, mutta heidän tulee paastota seuraava paastoaika Herran ylösnousemuksen juhlaan asti. Muina aikoina heidän ei tarvitse paastota. Ilmeisen hädän vallitessa veljet eivät kuitenkaan ole velvoitettuja ruumiillisen paastoon."

- See more at: https://kotisivukone.fi/app/www/sandamiano.kotisiv...






Talvea 2017

Iloiset salisuudet kappelimme seinällä lisääntyvät.

Taiteilija Eliisa Isoniemen kädenjälkenä 4. salaisuus


Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

-- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."

Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. apsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.

Luuk. 2:21-40



ALKUTALVEA 2016

Valoa pimeyteen

San Damianon kappeli sai ensimmäiset valoposliinit seinälleen.

Taiteilija Eliisa Isoniemen ruusukkosalaisuus 1. ja 2.


1. Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaa. Luuk.1:38


2. Kun Elisabeth kuuli Marian tervehdyksen hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.

Luuk.1:41



SYKSY 2016

Rukous San Damianon ristin edessä

O alto e glorioso Dio,

illumina le tenebre del cuore mio.

Dammi una fede retta,

speranza certa,

carità perfetta,

umiltà profonda.

Dammi, Signore,

senno e discernimento per compiere

la tua vera e santa volontà.

Oi korkea ja kunniakas Jumala,

valaise sydämeni pimeys.

Anna minulle oikea usko,

varma toivo,

täydellinen rakkaus,

syvä nöyryys.

Anna minulle, Herra,

ymmärrys ja tieto täyttääkseni

sinun toden ja pyhän tahtosi.

San Francesco, tuntemattoman tallentama versio 1400-luvulta

(kuva H. Nenonen)

- See more at: https://kotisivukone.fi/app/www/sandamiano.kotisiv...




Syyskesässä 2016


Mitä hartaammaksi rukoukseni muuttui,

sitä vähemmän minulla oli sanottavaa.

Lopuksi tulin aivan hiljaiseksi.


Syntyi, mikäli mahdollista,

vielä suurempi vastakohta:

muutuin kuulijaksi.


Aluksi luulin, että rukoileminen on puhumista.

Mutta sain oppia, ettei se ole edes vain vaikenemista, vaan kuulemista.


Näin on asia: ei se, että kuulee itsensä puhuvan, ole rukousta, vaan se, että tulee hiljaiseksi ja vaiti ollen odottaa kunnes kuulee Jumalan puhuvan.


Søren Kierkegaard (1813-1855) suom. Evi Koski



Kesässä 2016

La Vernalla


Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa.

Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta

polveen: sinun armosi kestää iäti,

sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas.

Sinun on taivas

ja sinun on maa,

sinä olet perustanut maanpiirin

ja kaiken mitä siinä on.

Psalmi 89: 2, 3, 12


Kevään keskellä 2016

Sinä olet armollinen

lempeän erilainen kuin kaikki mitä tiedän.

Sinä olet suuri ja suuruutesi syleilee minua.

Sinä olet kasvun alku

elämänvoiman loppumaton lähde.

Sinun lähelläsi kukkii maa

tuoksuu ja lämpiää.

Sinun tuulesi humisee kaikkialla

huojuttaa metsän puita.

Sinussa olen kotona

eikä minua heitetä pois.

Sinä olet kaikkien imeväisten äiti,

kaikkien etsivien ystävä.

Sinä olet kurjien paimen,

väsyvien väsymätön kantaja.

Sinä olet rauhan maa,

levottomien lepo.

Sinä ihmisten ystävä,

elämän toivo ja täyttymys.

Sinä olet sade kuivuuttaan huutavalle maalle.

Sinä annat pienten tyttöjen naurun

ja poikien juoksun.

Sinusta vuotaa elämän vesi

ja alkaa hentojen taimien kasvu.

Sinä olet ja olet

yhä ja aina.

Sinä olet tyhjien käsien täyttäjä,

orpojen isä ja oppimattomien opettaja.

Sinä opetat minut kävelemään.

Sinä olet heikkojen jalkojen tuki

ja esteiden raivaaja.

Sinun polkusi kulkee valoon ja pimeään.

Sinä olet uupumaton auttaja,

halvaantuneiden kantaja.

Sinä olet murtuneiden eheäksi tekijä,

käsi, joka korjaa revityt,

paikkaa kuluneet ja tekee kauniiksi.

Sinä olet ja olet

yhä ja aina.

Jaana Sahamies 2015


**************************************************** Pääsiäisen iloa 2016! Kristuksen täydellinen nöyrtyminen. Insula dell'Ara Coeli, San Biagio dei Mercato, Rooma, 1300-luku. © Foto Johannes Karhusaari 2006

***

Sinä lunastit meidät kalliilla verelläsilain kirouksesta;ollen ristiinnaulittu ja keihään lävistämä,Sinä vuodatit ihmisille kuolemattomuuden. Kunnia olkoon Sinullemeidän Vapahtajamme!

***


KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA – TOTISESTI NOUSI! ΧΡΙΣΤΟΣ ΑΝΕΣΤΗ –ΑΛΗΘΩΣ ΑΝΕΣΤ

***Pääsiäisenä 2016π. Ιω̃ i Johannes Karhusaari

****************************************************


3/ 2016 kalevalaisen ihmisen kärsimys- ja kuka auttaa?


Kotona Lemminkäisen äiti murehti poikaansa: ei hän tiennyt, kulkiko poika metsätietä, purjehtiko meren laineilla vai tappeliko sodassa säärivarret verisinä.


Eräänä päivänä Kyllikki näki sen mitä oli pitkään pelännyt: Lemminkäisen harjasta norui verivirta. "Silloin on tuho minulla, kun tuo harja verta valuu", oli Lemminkäinen sanonut. ...


Äiti puhkesi itkuun. Mutta hetkessä äiti päätti: poika on pelastettava. ...


Nyt aloitti Lemminkäisen äiti raskaan työnsä. Hän otti rautaisen haravan ja alkoi haravoida poikaansa kohisevasta koskesta. Hän seisoi jo joessa vyötäisiään myöten. Kun hän veti haravalla vastavirtaan siihen tarttui Lemminkäisen paita ja toisella vetämisellä sukat ja lakki. Kolmannella vetämällä hän tavoitti poikansa ruumiin. Se oli ilman kättä , ilman päätä! ...Äiti ei hellittänyt. Hän veti vielä haravalla pitkin jokea: nyt nousivat pintaan palaset kättä, päätä, selkäluuta, kylkiluuta. Niistä hän rakensi poikansa ruumiin ehjäksi. ...Poika oli nyt ehyt mutta eloton. Mistä nyt henki Lemminkäiselle, mistä sanat suuhun, mistä voidetta uudeksi elämäksi?


Äiti lähetti pienen mehiläisen taivaan yläilmoihin mettä noutamaan. ... Mehiläinen lentää löyhytti pienillä siivillä kohti kuuta ja aurinkoa, ohi Otavaisen olkapään Luojan kellariin ... Pikku mehiläinen sai mettä mielin määrin. Pian se tulla tuhutteli syli mettä ja voidetta kukkuroillaan. Lemminkäisen äiti maistoi kielellään voidetta. Oikeaa oli, Luojan voitelemaa. Varovasti hän alkoi levitellä sitä poikansa ruumiin joka kohtaan alle, päälle, keskelle. Sitten hän sanoi lujasti: "Nouse pois makaamasta. Älä enää uneksi. Lähde pois tältä pahalta vuoteelta."Ihme tapahtui. Poika avasi silmänsä ja nousi istumaan. ...


Lemminkäinen oli nyt elossa ja entistä ehompi, komea mies. Mutta mieli oli entisissä: häntä harmitti tappionsa Pohjolassa. Ei antanut Louhi hänelle kaunista tytärtään, mokomakin homekorva.


"Lopeta jo", äiti tiuskaisi. "Nyt heti kotiin, ja kiitä onneasi, mokoma poika! Kuolleena makaisit vielä ilman äitiäsi. Ja mitä olisin minä voinut ilman toimia totisen Luojan. Hän sinut henkiin herätti."




Otteita: Suomen lasten Kalevala, (Lemminkäinen Tuonelassa s.72-78) kertonut Kirsti Mäkinen. Otava, Helsinki, 2002.




****************************************************




2/ 2016 Köyhyydestä jo muinoin...




kuva Erkko Vuorensola


Ei muuten se seikka, että monia meistä mainitaan köyhiksi,


merkitse meille huonoa mainetta, vaan kunniaa.


Ylellinen elämä näet lamauttaa henkisen kunnon,mutta kohtuullisuus vahvistaa sitä.


Ei se ole köyhä, joka on puutteessa eikä ahnehdi toisen omaa,


jos hän kuitenkin on rikas Jumalassa.


Ennemminkin on köyhä se,


joka suuresta omaisuudestaan huolimatta toivoo omistavansa vielä enemmän.


Tahdon puhua sen mukaan kuin ymmärrän.


Ei kukaan voi olla niin köyhä kuin hän oli syntyessään.


Linnut elävät ilman perinnön turvaa ja löytävät ruokansa vainioilta.


Tämä kaikki on olemassa meitä vartenja sen kaiken me omistamme, jos emme himoitse enempää.


Niinpä se, joka tekee taivalta, vaeltaa sitä paremmin,mitä kevyemmin hän on varustettu.


Samoin se, joka keventää kulkuansa köyhyydellä tällä elämän taipaleella,


ei joudu huokailemaan rikkauden kuorman alla.


Jos kuitenkin pitäisimme rikkautta hyödyllisenä,saamme anoa sitä Jumalalta.


Hänen vallassaan on kaikki,ja hän voi halutessaan suoda jokaiselle jonkin verran sitäkin.


Me tahdomme kuitenkin mieluummin pitää halpana rikkautta kuin vallita sitä.


Viattomuus on meille mieluisampi,


kärsivällisyyttä anomme enemmän,


mieluummin olemme hyviä ihmisiä kuin tuhlareita.




Marcus Minucius Felix, Octavius kristinuskon puolustus. 100-200 luvulta. Suom. Heikki Koskenniemi. Arkki, Helsinki 2007.




1/ 2016






Optinan isien rukous sielunrauhaksi


Herra,


suo minun rauhallisin mielin kohdata kaikki,


mitä päivä tuo tullessaan.


Suo minun varauksetta antautua sinun tahtoosi.


Opasta ja tue minua kaikessa,


päivän jokaisena hetkenä.


Saanpa päivän mittaan millaisia uutisia tahansa,


opeta minua ottamaan ne vastaan tyynin sydämin


ja järkkymättömän varmana,


että kaikessa tapahtuu sinun pyhä tahtosi.


Kaikessa, mitä sanon ja teen,


johdata ajatuksiani ja tunteitani.


Ennalta aavistamattomissa tilanteissa auta minua muistamaan,


että kaikki on sinun lähettämääsi.


Opetan minua olemaan suora


ja rehellinen perheenjäseniäni kohtaan,


etten saattaisi ketään levottomaksi


enkä aiheuttaisi kenellekään mielipahaa.


Herra,


anna minulle voimaa kantaa tänään uupumukseni,


anna voimaa kohdata päivän jokainen tapahtuma,


ohjaa tahtoani


ja opeta minua rukoilemaan,


uskomaan, toivomaan,


antamaan anteeksi


ja rakastamaan.


Aamen.






seimellä 2015


Franciscus Assisilainen elvytti seimiperinteen Italian maaseudulla vuonna 1223 ja esitti toivomuksensa Greccion kyläläisille seuraavasti:


'Haluan nimittäin tehdä sellaista, mikä palauttaa mieliimme Betlehemissä syntyneen lapsen; haluan asettaa ruumiillisten silmiemme eteen ne karut olot, joihin pienokainen syntyi, kuinka hän makasi seimessä oljilla härän ja aasin ympäröimänä.'




Seudun miehet ja ja naiset täyttivät Franciscuksen toiveen ja niin he jouluyönä kokoontuivat Greccioon viettämään messua Franciscuksen kanssa. Kertomus jatkuu:


Kun Franciscus sitten saapui paikalle ja huomasi kaiken olevan valmiina, hän katseli sitä ja joutui suuren riemun valtaan: seimi oli asetettu paikalleen, oljet kannettu sisään ja härkä ja aasi talutettu seimen viereen. Asetelma oli yksinkertainen ja kaikesta huokui köyhyys ja nöyryys. Sanalla sanoen Greccio oli kuin uusi Betlehem. Yö valaisi niin kuin päivä ja sekä ihmiset että eläimet täyttyivät ilolla. Ihmisten äänet kiirivät metsässä ja Greccion kalliot vastasivat heidän ilonpitoonsa kaiullaan.


Veljet lauloivat kiitollisuudesta ylistystä Jumalalle ja koko yö tarjosi heidän juhlalleen kaikupohjan. Franciscus seisoi seimen ääressä huokaillen ja rukoukseen vaipuneena. Hän resitoi joulun evankeliumin soinnukkaalla äänellään, joka kutsui jokaista heittäytymään juhlaan. Hänen rakkautensa seimen lasta kohtaan oli niin pakahduttavaa, että hän oli pelkkää kiintymyksestä purkautuvaa ääntelyä.


Kaikkivaltias Jumala soi tuona yönä kaikille ylen määrin hengellisiä lahjojaan. Jumalan armon vaikutuksesta ja hänen palvelijansa Franciscuksen välityksellä seimen lapsi virkosi jälleen eloon ja painui syvälle ihmisten sydämiin. Kun jouluyön juhla oli näin viety päätökseen, kukin palasi kotiinsa sydämessään pysyvä ilo ja rauha.


Tuomas Celanolainen (1200-1270) , Vita prima Sancti Francisci, cap XXX, 84-86.


Siunattua joulujuhlaa! toivottaa San Damianon väki




12/ 2015




seimi 2014




Joulun aikaan iloitsemme Jumalan




Pojan ihmiseksi tulemisen salaisuudesta.




Hän ei tullut maailmaan palveltavaksi




vaan vastaamaan sydämemme




ja maailman syvimpään kaipaukseen.




Ihailemme hänessä Jumalan nöyryyttä




ja valmiutta antaa henkensä ystäviensä puolesta,




vaikka emme ole tämän kunnian arvoisia.






Frans Voss SCJ, Matka Jumalan sydämeen, Helsinki, Katolinen tiedotuskeskus 2015, s. 123.






11/ 2015




kuva Anu Rask


marraskuun pimetessä pieni tarina


pyhän Birgitan


ja pyhän Franciscuksen


kohtaamisesta Eila Pennasen romaanissa


Pyhä Birgitta, wsoy 1954 (s.573)


Itkettyään ja rukoiltuaan kauan pyhän Franciskuksen haudalla Birgitta joutui hurmostilaan ja kohotti kätensä ja vaati pyhää Franciscusta vastaamaan. Ja koko krypta tuli valoisaksi kuin päivällä ja pyhä mies ilmestyi hänelle ja sanoi:


- Ole tervetullut, tyttäreni, huoneeseeni.


Ja sanoessaan sanansa pyhä Franciscus näytti sanomattoman lempeältä ja hänen silmänsä, suuret ja mantelinmuotoiset, säteilivät himmeää valoa. Birgitta liitti kätensä yhteen ja kohotti kasvonsa häntä kohti.


- Kutsuin sinut huoneeseeni, että söisit ja joisit kanssasi. Tiedä siis, että tämä talo ei ole minun huoneeni, josta puhuin, vaan minun huoneeni on tosi tottelevaisuus, jota aina noudatin, niin että en koskaan halunnut olla ilman sitä, joka käski minua. Minulla oli aina pappi kanssani, jota nöyrästi tottelin, ja se oli minun huoneeni.


- Oi, herrani ja isäni! vastasi Birgitta.


- Tee sinäkin samoin, niin teet mieliksi Jumalalle.


- Niin, herrani ja isäni!


- Ja minun ruokani, joka minua suloisesti virvoitti, oli se, että minä kaikkein mieluimmin johdatin lähimmäisiäni maallisen elämän turhuudesta palvelemaan Jumalaa kaikesta sydämestä. Ja silloin nautin ilostani kuin parhaimmasta ruoasta. Ja minun juomani oli ilo, jota tunsin, kun näin niitä, jotka olin kääntänyt rakastamaan Jumalaa ja tosi köyhyyttä.


- Sinun ruokasi ja juomasi... se mitä teit lähimmäistesi hyväksi? Entä oma rakkautesi Jumalaa kohtaan?


- Katso, tyttäreni, tämä ruoka ja tämä juoma tekivät sieluni niin iloiseksi, etteivät mitkään maalliset maistuneet minulle. Mene sinäkin siis tähän minun huoneeseeni ja syö kanssani tätä ruokaa ja tätä juomaa, että saisit iloita Jumalassa.








10/ 2015




Minä en ikinä tahdo kerskailla


mistään muusta kuin meidän


Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.


Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani.


Magnificatin antifoni Franciscuksen muistopäivänä (Pyhien vietot, Hetkipalvelus, KATT 2013)


9/ 2015




Dom Robert (1907-1997)


Kirkkojen Maailmanneuvoston keskuskomitea kutsuu kaikkia kristittyjä viettämään luomakunnan aikaa vuosittain 1.9.-4.10. rukouksin ja teoin.


Suojele luomakuntaasi, Herra.


Herra, meidän Jumalamme.


Sinun nimesi on suuri maan päällä.


Sinä loit kerran tämän maailman ja meidät ihmiset.


Sinun käsissäsi on maailman menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.


Suojele luomakuntaasi, Herra.


Auta meitä elämään vastuullisesti


ja pitämään huolta omasta elinympäristöstämme.


Ohjaa meitä ymmärtämään,


että elämämme ei tarvitse kerskakulutusta


eikä luonnon tuhoamista,


vaan että pikemminkin meidän tulee pitää huolta ympäristöstämme


ja jakaa omastamme heikompiosaisten kanssa.


Suojele luomakuntaasi, Herra.


Auta meitä löytämään oma paikkamme luomakunnassa,


viljelemään ja varjelemaan sitä taidollisesti


ja rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme.


Suojele luomakuntaasi, Herra.


Varjele meitä erehtymästä luulemaan


saamaamme aineellista hyvää omaksi ansioksemme


ja pitämään sitä elämämme turvana.


Kiitos, että Sinä olet elämämme turva ja kaiken hyvän antaja.


Suojele luomakuntaasi, Herra.


Sinä olet antanut meille tämän hienon maailman


ja lähimmäisemme lähellä ja kaukana,


joiden kanssa saamme käydä kohti uutta taivasta ja uutta maata.


Suojele luomakuntaasi, Herra.


Anna meidän yhtyä koko luomakunnan kanssa Sinun ylistykseesi,


Sinun nimesi kiitokseksi ja kunniaksi.


Aamen.


Vastuuviikon 2013 rukoushetken esirukous Risto Jukko




9/ 2015


Rukoilemme yhdessä Pyhän Basileios Suuren kanssa:


Kiitetty olet Sinä, Herra,


joka yksin uudistat joka päivä luomasi, kättesi työt.


Kiitetty olet Sinä, Herra,


joka loit valkeuden ja pimeyden ja erotit ne toisistaan.


Kiitetty olet Sinä, Herra,


joka olet kaikki luonut


ja teit kuoleman varjon tyhjäksi erottamalla yön pimeyden päivästä.


Kiitetty olet Sinä, Herra,


joka loit ihmisen kuvaksesi ja kaltaiseksesi


ja teit päivän valon tekoja


ja yön lepoa varten”.


Bartolomeos 1.9.2015


8/ 2015




isä Frans Voss SCJ ja Pauli Annala San Damianossa heinäkuussa 2015


Sovita hajalle viskotut


Efraim Syyrialaisen rukous - RUKOUKSIA VANHAN KIRKON AJOILTA, toim. Anders Frostenson, suom. Anna-Maija Raittila, 1989.


Jumala,


sillä verelläsi joka virtasi kyljestäsi


sinä olet vihmonut rauhaa


yli korkeimpien huippujen


ja syvimpien kuilujen!


Lähetä rauha


vihan sokaisemille,


hillittömille ihmisille!


Sovita hajalle viskotut, tappelijat!


Oi Herra, sinä meidän rauhamme:


suojele ne jotka etsivät sinusta suojaa!


Ja kun tulet takaisin suuressa kirkkaudessasi


ja kauhu valtaa luomakunnan,


kun taivaan pasuunat kajahtavat


ja maan perustukset vavahtavat,


kun haudat avataan


ja kaikki kuolleet


nousevat haudoistaan,


Herra, tule silloin meitä vastaan


sovittajana,


ota meidät rauhasi syliin.


Sinun on kunnia,


anna laupeutesi tulla ylitsemme,


sinä kaiken armon Jumala.


7/2015


TERVEISIÄ JUHANNUSRETRIITISTÄ




juhannusyö saunarannassa Pyhäjärvellä, Porlammilla






rukouksen hengessä


kuljimme maalaisteillä,


metsäpoluilla, järvenrannalla,


kukkuloilla ja San Damianon pihapiirissä.




Kulkiessamme mietimme


vastuutamme luomakunnasta


ja ihmettelimme luontoa


Jumalan hyvyyksien ehtymättömänä virtana.




Jäimme miettimään


kuinka kantaa vastuuta


yhteisestä kodistamme planeetallamme.






6 / 2015


Jumalan ylistämisestä




E. Vuorensola


Mutta hänestä, joka on niin paljon kärsinyt


meidän edestämme ja niin paljon lahjoittanut


ja lahjoittaa myös vastedes,


kaikki luodut,


jotka ovat taivaassa ja maassa,


meressä ja syvyyksissä


tuokoot kiitoksen Jumalalle,


ylistyksen, kunnian ja siunauksen,


sillä hän on meidän voimamme


ja väkevyytemme,


hän yksin on hyvä,


hän yksin on korkein,


hän yksin kaikkivaltias,


ihailtava, kunniakas


ja hän yksin pyhä,


ylistettävä ja siunattu


äärettömästi, iankaikkisesta iankaikkiseen.


Aamen.


Franciscuksen kirjeestä kaikille kristityille.


Kutsu köyhyyteen, suom. S.A.Teinonen. 1981






4-5/2015


KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA -


TOTISESTI NOUSI !




Veisatkaa Herralle uusi virsi:


sillä hän on ihmeitä tehnyt.


Oikealla kädellään hän on uhrannut Poikansa:


sen on tehnyt hänen pyhä käsivartensa.


Herra on tehnyt tiettäväksi pelastuksensa:


pakanain silmien edessä hän on ilmoittanut vanhurskautensa.


Tuona päivänä Herra on säätänyt laupeutensa:


ja herättänyt yöllä ylistyksensä.


Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt:


riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.


Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen:


Herra on Jumala, ja hän on antanut meille valon.


Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa,


pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on:


riemuitkoot kedot ja kaikki, mitä niillä on.


Antakaa Herralle, kansojen sukukunnat,


antakaa Herralle ylistys ja kunnia:


antakaa Herralle hänen nimensä kunnia.


Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen (Herran kärsimyksen palvelus - toinen osa, Pääsiäissunnuntain varhaisrukouksessa) suom. S.A.Teinonen




Pyhän Franciscuksen matkassa kohti pääsiäistä






Oi te kaikki, jotka kuljette ohi tietä myöten:


katsokaa ja nähkää


onko tuskaa, minun tuskani veroista.


Sillä minut ovat piirittäneet koirien laumat:


pahain parvi on minut saartanut.


Mutta he ovat katselleet ja tutkineet minua:


he ovat jakaneet keskenään minun vaatteeni


ja heittäneet puvustani arpaa.


He ovat lävistäneet minun käteni ja jalkani:


ja lukeneet kaikki minun luuni.


He ovat avanneet kitansa minua vastaan:


niin kuin leijona, joka raatelee ja ärjyy.


Niin kuin vesi minä olen maahan vuodatettu:


ja kaikki minun luuni ovat hajallaan.


Ja minun sydämeni on niin kuin vaha:


joka on sulannut minun rinnassani.


Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru:


ja minun kieleni on tarttunut suuni lakeen.


Ja sappea he ovat antaneet minun syödäkseni:


ja juottaneet minun janooni etikkaa.


Ja he ovat laskeneet minut alas kuoleman tomuun:


ja lisänneet haavojeni tuskaa.


Minä olen nukkunut pois ja noussut ylös:


pyhin Isäni on ottanut minut vastaan kunnialla.


Franciscus Assisilainen, Kutsu köyhyyteen


(Herran kärsimyksen palvelus, yhdeksännen hetken rukouksessa), suom. S.A. Teinonen


3/ 2015


Juliana Norwichlaisen (1342-1416) 14. ilmestys, jossa itse Kristus puhuttelee häntä




Rukoile sisimmässäsi,


vaikka se ei tuntuisikaan sinusta miltään.


Se on sinulle hyödyksi,


vaikka et tuntisikaan mitään,


vaikka et näkisi yhtään mitään,


vaikka sinusta tuntuisi kuin et tekisi yhtään mitään,


Vaikka tuntisit itsesi kuivaksi ja hedelmättömäksi,


sairaaksi ja heikoksi,


sinun rukouksesi on silti minulle mieluisa,


vaikkakaan et itse koe siitä mielihyvää.


Näin otan vastaan kaikki rukouksesi,


jotka uskossa kannat eteeni.




Juliana Norwichlainen, Jumalan rakkauden ilmestys


(suom. Paavo Rissanen, Kirjaneliö, Helsinki 1985.)


2 / 2015






Sydän täynnä rukousta,


joka on korutonta huokausta


elävän Jumalan puoleen.














Tuomo Mannermaa, Pieni kirja Jumalasta.

Kirjapaja, Helsinki 1995. s. 105.


1 / 2015 alkaneelle vuodelle Franciscuksen kanssa rukoillen


Korkea kunniakas Jumala,


valaise sydämeni pimeys


ja anna minulle oikea usko,


varma toivo


ja täydellinen rakkaus,


ymmärrys ja tieto,


että noudattaisin


pyhää ja totista tahtoasi.


Aamen.


Vanhin Franciscukselta säilynyt teksti on rukous San Damianon kirkossa, Assisin liepeillä.